Elämää vaivaistalossa

Elämää vaivaistalossa

Vaivaistalo oli pelätty paikka. Sinne ei päästy, vaan paremminkin jouduttiin. Vanhusten hoitopaikkana se oli uusi ja outo. Kuri oli kova ja järjestys ankara. Uskonnollisuus oli läsnä kaikessa elämässä. Ruokasalissa oli usein verhoilla suljettu alkovi. Kun verhot vedettiin sivuun, takaa paljastui saarnastuoli. Työtä riitti ja herätys oli aikaisin aamulla, ruokaa oli, mutta se oli yksitotista.

Toisaalta vaivaistalon ankara aikataulu oli samanlainen kuin perinteisen suomalaisen maatalon päivän kulku. Emme voi ajatella ja verrata vaivaistalon eloa nykymaailmaan, jossa lasten kouluunmenoa siirretään yhdeksään, jotta koululaiset saavat levätä. Vanhemmat tekevät etätöitä kotona ja työpäivän pituus on kahdeksan tuntia ja työtä tehdään vain viitenä päivänä viikossa. Vaivaistalossa oli aikainen herätys, heti navettaan, lannanluonti ja kuivikkeet, lehmien lypsy ja ruokkiminen. Kyllä Siltamäen sioissa, lampaissa, lehmissä, kanoissa ja hevosissa hoitamista aamutuimaankin riitti. Se väki, joka pystyi maatilan toimiin, pääsi aamiaiselle vasta yhdeksän maissa.

Aamiainen aloitettiin aina rukouksella ja tavanomainen aamiainen sisälsi silakkaa, perunaa ja kaljaa, leipää ja juomaa tarpeen mukaan. Moni vaivainen oli tyytyväinen siihen, että ruokaa oli yli päätänsä tarjolla. Entisessä ruotukierrossa sitä ei aina ollut.

Helsingin Maalaiskunnan historiassa 1865 – 1945 kerrotaan Siltamäen vaivaistalon ruokalistasta. Vuonna 1889 aina torstaisin vaivaivaistalon aamiaisella oli tarjolla silakkaa, perunaa ja kaljaa. Päivällisellä – lounasta ei ollut – tarjolla oli velliä ja silakkaa. Iltapalalla oli teetä ja silakkaa. Kaikilla aterioilla oli tarjolla leipää ja juomaa tarpeen mukaan.

Vertailun vuoksi Kustaankartanon Palvelukeskuksen asukasruokailun ruokalista eräänä torstaina vuonna 2025: Aamupalalla mannapuuroa, maksamakkaraa, täysmehua ja kahvia. Lounaalla tarjottiin kaali-jauhelihalaatikkoa, paahdettuja juureskuutioita, porkkana-puolukkasalaattia ja mansikkakiisseliä. Välipalalla tarjolla oli sämpylä ja juustoa, päivällisellä broilerimakkarakeittoa ja jälkiruokana suklaapuuroa. Iltapalalla oli tarjolla leipää, juustoa, jogurttia, viiliä ja hedelmäsosetta, puolukkapirtelöä ja Pajalan puuroa. aterioilla. Kaikilla aterioilla oli tarjolla juomaa ja leipää.

Totuuden nimessä on kuitenkin kerrottava, että myös vaivaistalossa syötiin – ehkä oman sikalan tuottamaa – lihaa: lauantaisin perunoita ja läskisoosia ja sunnuntaisin lihamuhennosta ja kaljaa.

Vaivaishoitoasetuksen mukaan kunnat olivat velvollisia avustamaan vain työkyvyttömiä köyhiä eli käytännössä lapsia, vanhuksia, vammaisia ja sairaita, joilla ei ollut elättäjää. Muille anojille vastikkeetonta köyhäinapua ei annettu, sillä jokaisen työkykyisen aikuisen oli kyettävä ansaitsemaan itse elantonsa. Heitä varten kuntien oli perustettava työlaitoksia, joissa ylläpidon sai työntekoa vastaan.

Koko vaivaishoitoaatteen idea oli vaivaismaatilan perustamisella supistaa köyhäinhoitomenoja, jotka 1880-luvun alkupuolen kustannustason nopean nousun jälkeen kohosivatkin hitaammin. (H.D. s.14) Maatila-vaivaistalo oli Suomessa vallitseva pohjoismaiseen tapaan. Sellainen oli myös Siltamäen vaivaistalo. Taloudellisesti vaivaistalon tuli maatilallaan tuottaa tuloa. Annettavaa hoitoa vastaan tuli siihen kykenevän tehdä työtä. Vaivaistalossa hoidettiin kaikkia lain perusteella hoidettavia lapsia ja aikuisia, sairaita sekä mielisairaita, joten se oli sekalaitos. (H.D. s.13)

Asukkaita Siltamäen vaivaistalossa oli nykymittapuun mukaan paljon. Helsingin pitäjän historia 1865 - 1945 mukaan esimerkiksi pari vuotta vaivaistalon avaamisen jälkeen, vuonna 1890 talossa hoidettiin kunnalliskertomuksen mukaan 111 henkeä, joista miehiä oli 38, naisia 52 ja lapsia 21. Kaksi asukasta luokiteltiin mielisairaiksi. Vuoden lopussa hoidokkeja oli kuitenkin enää 77, sillä yhdeksän oli kuollut, neljä karannut, ja 21 oli lähtenyt ”muuten”, eli ilmeisesti luvallisesti. Keskimäärin hoidokkeja oli vuoden aikana 63. Käytettävissä oli vain päärakennus, ei muita asumistiloja. Köyhäinhoidon tarkastaja piti asukkien määrää aivan liian suurena ja vaati enimmäismäärän alentamista.

Miten näin paljon asukkaita voitiin sijoittaa taloon, jossa 2020-luvulla sai olla sijoitettuna vain12 asukasta? Päärakennuksessa oli kaksi makuusalia, toinen miehille, toinen naisille. Keskellä taloa oli ruokasali. Lisäksi rakennuksessa kadunpuoleisessa päädyssä oli johtajan asunto, jossa oli kaksi huonetta. Vintillä on neljä huonetta, joissa asui hoitajia. Hoitajien piti asua vaivaistalon tiloissa. Jos halusi asua muualla, siihen oli saatava lupa.

Nykystandardin mukaan palvelutalossa kaikilla asukkailla tulee olla oma WC ja suihku. Sellaisen asumismuodon järjestäminen Siltamäen päärakennuksessa ei ollut mahdollista. Se oli yksi perustelu siihen, että kaikki asukkaat siirrettiin Kustaankartanoon ja Siltamäen palvelutalon toiminta päättyi 22.11.2021.